Aavikkovisiitti ja löytö

Viimepäivät puutarha on saanut vettä koko kylmän ja kuivan kevään edestä. Sade ei haittaa, kun tietää, miten hyvää se tekee kasveille. Kuitenkin toivoisin jo vähän kuivempia päiviä väliin, niin pääsisi pihahommiin, vaikka leikkaamaan viidakkomittoihin yrittävää nurmikkoa tai tukemaan sateessa kaatuneita perennanvarsia. Kosteuden vastapainoksi tehdäänpä visiitti kuivalle ja karulle aavikolleni.

Aavikolla on kukkinut jo pari viikkoa putkeen sammalleimut ja patjarikot upeasti. Aavikkoni on siis pari vuotta sitten tehty kivikkopenkki, joka on perustettu pihatien sorapohjaiseen reunaan. Kärräsin mustan soran päälle punaista koristesoraa ja istutin mehi- ja kivikkokasveja suoraan siihen. Sekoitin vain istutuskuoppaan vähän hiekan ja mullan seosta. Yllättävän hyvin ovat monet kasvit mehitähdistä ketoneilikkaan ja sammalleimuihin siinä viihtyneet. Idean "suomalaiseen aavikkoon" sain ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta Trädgårdstideristä.

Pihatien reunassa sijaitsevalle aavikolle on tullut
laitettua aurinkokennovaloja lähinnä tunnelman vuoksi

Patjarikot ja sammalleimut kukkivat parhaillaan.
Myöhemmin aloittavat mm. ketoneilikka ja maksaruohot.

Edellisen kuvan nurkassa näkyvä liskomainen olemus
kuuluu tälle aavikonvartijalle. Entinen lasten lelulisko
saa tuoda oman panoksensa aavikkotunnelmaan. ;)

Patjarikon kukintaa

Lila sammalleimu

Ristikki Honkkarin kivikkokasvimixistä

Löysin pari viikkoa sitten aarteen kukkapenkistäni, nimittäin kerrotun valkonarsissin. Lamppu syttyi ja muistin tuoneeni nyt jo edesmenneen mummoni pihalta perinteistä kerrottua valkonarsissia omaan puutarhaani. Narsissi katosi moneksi vuodeksi ja ehdin sitä harmitella. Nyt se yllättäen ilmestyi perennapenkkiin uudelleen. Kukkia tuli vain yksi, mutta narskun tyvellä näyttää olevan lisää samaa kasvia kapeiden lehtien perusteella. Toivon mukaan tämä makealta tuoksuva narsissi viihtyisi puutarhassani eikä enää katoaisi.

Onko teidän puutarhoissanne kasvit kadonneet mystisesti ja palanneet monien vuosien jälkeen takaisin?

Hyvää kesäkuun viimeisen viikon jatkoa kaikille.

Kuvia juhannuksen puutarhasta

Kesä ja kasvu etenevät nyt todella nopeasti. Kameran kanssa ei melkein meinaa ehtiä kaikkia kukkijoita taltioimaan. Parhaani olen yrittänyt, joten tässä "pieni" raportointi puutarhan kukinnasta juhannuksen aikoihin.

Albina Plena -alppikärhö kukittaa Pirja-omenapuun

Propertius-tarha-alppikärhö

Hailukan lila pihasyreeni

Hopeatäpläpeippi kukkii

Boheemi tyylini sallii luonnonkukat kukkapenkissä

Viimeisiä tulppuja viedään

Laukat aloittelevat

Kurjenpolvi viime vuonna ostetusta Lidlin juurakosta.
Osaisiko joku antaa tälle tarkemman nimen?

Pidän kukkien hienosta laventelinsinisestä

Tämän kurjenpolven kukat ovat vaaleanpunertavia avautuessaan

akileija

vuorikaunokki

Ai että pidän tästä vahvan sinisestä tädykkeestä.
 Taimet ostin tänä keväänä Kodin Kukilta.

Siperiankurjenmiekka, tai niin kuin mummoni sanoisi: iiris.
Tämä on vanhaa kantaa ja perintökasvi mummolta.

Keltakurjenmiekan istutin kukkapenkkiin komean lehdistön takia,
enkä olisi uskonut sen kukkivan tavallisessa perennapenkissä,
se kun on kuitenkin ojien kasvi. Kukinta on savimaan ansiota.

Alppiruusu 'Cunningham's White' kukkii yhden tertun voimin,
vaikka se kuivettui pahoin tänä keväänä.

Monista kukkijoista huolimatta puutarhan pääväri on vielä tällä hetkellä vihreä. Rehevyys, joka on hetkessä peittänyt puutarhan, on mielestäni upea. Silti kaipaan jo vähän lisää väriä - voimakkaita sellaisia. ;) Sitä toivottavasti tuovat heinäkuussa kukkivat liljat, pionit sekä muut upeudet. Vielä kuitenkin nautitaan vihreydestä ja sieltä täältä tupsahtavista väripilkuista.

Rönsyakankaali on minusta yksi parhaimmista maanpeittäjistä.

Vihdoin sain altaan siivottua ja laitettua pumpun.

Luumukummulla on sinilila värimaailma.
Kukassa on mm. lemmikit, kurjenpolvi, akileijat, tädykkeet ja laukat.

Kasvihuoneen seinustalla on puutarhan vanhimmat perennapenkit.
Rehevyyttä näissä riittää.

Kiinanlaikkuköynnös 'Annikki' on rehevän peittävä köynnös.
Jospa tänä vuonna saisin siitä ensisadon.

Edessä vuorikaunokkia, jonka takana mm. kuunlilja ja pioni.

Metsäpuutarhan on parissa vuodessa peittänyt ahomansikka.
Tämä on minusta paras maanpeitekasvi - terve ja vihreä.
Kaunis kukinta ja makea sato ovat vielä plussaa.

Juhannushelmililjat ;)

Kylläpäs tuli (taas...) pitkä postaus. Tämä blogi toimii minulla myös puutarhapäiväkirjana, joten sallittakoon se minulle, puutarhassa kun tapahtuu nyt niin rytinällä paljon ja kaiken haluaa laittaa talteen. :)

Mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa kaikille!

Siemenkasvatukset kukkivat ja tuottavat satoa

Keväällä, kun päätin tänä vuonna kasvattaa suurimman osan kesäkukista itse, en osannut ajatella, kuinka helppoa se loppujen lopuksi olisi. Varauduin jo, että ensimmäiset kukat näen vasta heinäkuulla. Mitä vielä, varsinkin petuniat ovat aloittaneet jo täyden kukinnan.

petunia "Purple Pirouette"

Musta petunia siitepölyllä (loppuisi jo tämä siitepölykausi)

Leijonankita "Black Prince" aloittelee

Kesädaalian ensimmäinen kukka

Kerrottukukkainen ahkeraliisa

Tomaatteja ennenkin kasvattaneena osasin varautua siihen, että ensimmäiset raakileet kypsyvät jo kesäkuun lopulla ja niin on käynytkin. Sungold tarjoaa ensimmäiset maistiaiset lähestyvän juhannuksen kunniaksi. Chilitkin ovat alkaneet tuottamaan ensimmäisiä raakileitaan.

Sungoldissa ensimmäiset tomaatit kypsyvät

Tomaatit kukkivat runsaasti

Ensimmäiset chilin raakileet

Suosittelen kyllä kaikille taimien kasvattamista itse. Alkukeväällä puutarhan vielä uinuessa on kiva päästä läträämään mullan kanssa ja hyysätä pikkuruisia kasvien alkuja. Itse kasvattaessa saa valita myös vähän erikoisempia kasveja ja lajikkeita kokeiltavaksi niin kuin nuo minun röyhelökukkaiset petuniani.

Oletko sinä koskaan kokeillut kasvattaa kesäkukkia tai hyötykasveja itse siemenestä lähtien? Kuinka olet onnistunut?