keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Heinäkuista puutarhaa (maratoni-postaus varoitus!)


Vihdoinkin pari viikkoa kestänyt "sadekausi" tuntuu väistyneen ja aurinko on paistanut viime päivinä koko pilvisen ja sateisen jakson edestä. Lämpökin on auringon paisteen myötä päässyt nousemaan 20 asteen paremmalle puolelle. Sateen myötä kasvit ovat rehevöityneet hurjasti ja nyt auringossa ne ovat päässeet avaamaan  kukkansa. Toivon kovasti, että loppukesä on nyt aurinkoinen ja lämmin sekä sopivan sateinen. Peukut pystyyn!..

Liljat ovat aloitelleet kukintakauttaan. Liljoja istutan joka vuosi lisää, koska ne kuuluvat lempipuutarhakasveihini niiden värikkyyden ja hieman eksoottisen ulkonäönkin takia;) Jotkut liljat ovat kestävämpiä, toiset eivät niinkään... mutta kun istuttaa ja kokeilee, yleensä joku osoittautuu kestäväksi ja pitkäikäiseksi kukkijaksi omaan puutarhaan. Niinhän se kyllä taitaa olla kaikkien kasvien kanssa puutarhassa; kokeilemalla ja istuttamalla löytyy lopulta oikeat kasvit omaan puutarhaasi:)









Tänä keväänä laajensin viime kesänä tehdyn kolmion muotoisen pionipenkin vanhoihin naapurin rajalla kasvaviin norjanangervoihin asti yhdeksi isoksi perenna-alueeksi. Pionipenkki sai suuren lisä-osan ja väliin tulevan sorapolun takia lisäosa jakautui kahteen osaan. Toinen osa jatkui suoraan pionipenkista ja penkeistä tuli yhdessä pioni-liljapenkki, koska istutin lisäosaan paljon liljoja ja päivänliljoja. Toiseen osaan, joka siis rajautui vanhoihin alasleikattuihin norjanangervoihin, kärräsin multaa hieman kummulle saadakseni tasaiseen puutarhaan vähän korkeuseroja. Kummun päälle istutin luumun ja alue sai nimekseen luumukumpu.

Tässä vähän kuvia miltä pionipenkin alue näytti ennen lisäosaa ja miltä se näyttää nyt.

Tältä alue näytti talvella, kun suunnittelin pionipenkille lisäosaa. (Huomaa lumeen tehdyt merkkaukset alueen rajoista.) Pionipenkki on siis tuo kolmion muotoinen alue nuoren omenapuun (isoin verkkotötterö) ja kahden jasmikkeen (pienemmät verkkotötteröt) välissä.  Pionipenkin ja norjanangervojen välissä oli myös vattumaan alkua, mutta se joutui pois uuden perenna-alueen alta.

Tältä alue näyttää nyt "valmiina". Koska alue on niin nuori ja sinne kylvämäni yksivuotiset kukat (malvikit ja ruiskaunokit) eivät ole vielä aloittaneet kunnolla kukintaansa, ei siinä ole vielä mitään super komeaa kukintaa, mutta eiköhän se siitä muotoidu muutaman vuoden aikana (toivottavasti) komeasti kukkivaksi perenna-alueeksi;) 

Luumukumpua lähempää. Luumukummulle istutin täksi kesäksi paljon itsekasvattamiani yksivuotisia kukkia, kuten revonhäntää, samettikukkaa ja kesäpäivänhattua sekä mukulasta kasvattamiani daalioita. Monivuotisista kasveista luumukummulle istutin mm. siperiankurjenmiekkoja, lamohietakirsikkaa ja suikeroalpia. Tulevina vuosina perennojen määrä tulee lisääntymään. Sorapolku johtaa takana vilahtavaan  metsäpuutarhaan.

On siellä jotain kukintaakin... Kuva on otettu tänään, kun liljat ja värimintut kukkivat. Takana näkyy kukintaansa aloittavat ruiskaunokit.

Väriminttujen tummaan purppuraan vivahtava punainen kukinta on mielestäni upea.

Värimintun väri toistuu hienosti avautumaisillaan olevien liljojen tumman punaisissa nupuissa...

Avauduttuaan tumman punaisten liljojen kukat olivat ehkä vähän pettymys. Nooh, ainakin ne ovat aika uniikin näköisiä, vaikkeivat ehkä niin kauniita...

Sitten jos vielä jaksatte, tässä olisi vielä vähän kuvia kukinnasta pitkin puutarhaa.

keltainen hollanninkurjenmiekka

sininen hollanninkurjenmiekka

The president -kärhö aloittelee kukintaansa. Upean siniset isot kukat!

Sinipiikkiputki

Monta vuotta onnistuneesti talvettamani punainen daalia on avannut ensimmäisen kukkansa luumukummulla.

Arabella kukkii koiratarhan verkkoa vasten. Aika raffisti näkyy vielä verkko kukan takana, mutta tarkoitus olisi, että verkkoa vasten istutetut kärhöt kasvaisivat tulevaisuudessa komeiksi ja verhoaisivat piiloon rumaa verkkoa.

Kun kerran koiratarhasta tuli puhe, pitää varmaan esitellä reipas puutarha-apulaiseni, sekarotuinen husky Juri. Tämä pikkuherra "auttaa" innokkaasti mullan ja kuorikkeen tonginnassa ja levityksessä ym. Mansikatkin meinaavat kadota mansikkamaalta, ei tosin lintujen vaan Jurin suuhun;D

Onnittelut taas tämänkin maratoonipostauksen läpi kahlanneelle. Kesäistä ja toivottavasti aurinkoista viikon jatkoa toivottelen kera suussa sulavien ahomansikoiden, jotka on poimittu metsäpuutarhasta.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hattaraa, vaahtokarkkeja ja kermakakkuja - pionit ja ruusut parhaimmillaan


Otsikko kertoo jo kaiken tarpeellisen,  nimittäin puutarhassa on tällä hetkellä pionien ja ruusujen kukinta parhaimmillaan. Puutarhan kukkapenkit notkuvat kermakakuista ja hattarapalloista, vaikka sade ja tuuli yrittävätkin rokottaa kukkatykitystä. Tässä pari räpsyä niistä.






Tämä pioniraukka jäi tukematta kunnolla, joten kukat roikottavat maata kohti.






Myös tämä kermakakkumaiset valkoiset kukat omaava samettikukka sopii postauksen teemaan, vaikkei ruusu tai pioni olekaan.


Kylläpäs tuli yllättävänkin hempeä ja siirappinen postaus ottaen huomioon sen, etten todellakaan ole mikään kova vaaleanpunaisen ja muiden hempeiden värien ystävä... ; ) Joten jottei menisi liian siirappiseksi ja imeläksi, laitan tähän loppuun virkistykseksi kuvan upean oranssista värililjasta, jonka sipulin istutin tänä keväänä ; )