keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tämän hetken kukintaa


Kasveja on puhjennut kukkaan viimeisen viikon helteisten päivien aikana paljon puutarhassa. Seuraavaksi kuvia niistä kasveista, jotka kukkivat tällä hetkellä. 

Ruusut aloittivat kukkatykityksensä jo ennen juhannusta ja jatkavat edelleen vielä komeampina. Enemmänkin kuvattavia ruusuja olisi ollut, mutta kamerasta loppui akku, joten tässä nyt osa kukkivista ruusuista. Voi olla, että teen ruusuista vielä oman postauksen, kunhan saan kameran akun ladattua...

Tarhakurtturuusu

Loput ruusukuvat ovat teresanruususta.






Metsäpuutarhassa kukkivat tällä hetkellä mm. kanadanvuokot ja viimeisin dyykkaus-löytöni varjolilja.




Aavikolla on kukassa mehitähti ja ketoneilikka.




Sitten vähän sekalaisempaa kukintaa pitkin puutarhaa.

Ukonlaukat ja jättilaukat

Mehiläisen ruokailuhetki laukan kukalla.

Yksi valkoinenkin laukka kukki, mutta se aloitti vähän sinililoja myöhemmin.

Tämän kesän lempi kesäkukkani on musta petunia.

Clematis Arabella

Siperianunikko

Ruskolilja

Ritarinkannus aloittelee kukintaansa.

Tienpientareelta löytynyt vaaleanpunainen siankärsämö.

Kesäistä ja lämmintä viikon jatkoa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Silmät tarkkana lenkkipoluilla – kasvidyykkaus

Nyt tulee pieni kasvien hankinta -vinkki, varsinkin lenkkeilijöille sopiva eli "kasvidyykkaus". Olen itse löytänyt monta kasvia pihalleni ihan ilmaiseksi, kunhan vain olen muistanut olla silmät tarkkana lenkkipoluilla. Ihmiset ovat nimittäin monesti harventaneet perennaistutuksiaan tms. ja kantaneet ylimääräiset taimet metsänreunaan/ojanreunalle tms. Minä olen niitä sitten kauhaissut mukaan ja istuttanut pihaan pienen rikkaruohon karsinnan ja tuholaistarkastuksen jälkeen. Hyvä puoli näissä löytötaimissa on ilmaisuus ja myös tieto siitä, että kasvit ovat alueella kestäviä, kun ihmiset ovat niitä harventaneetkin. Mahdollinen huono puoli on tuholaisten esim. etanoiden saaminen kasvien mukana puutarhaan, mutta sekin riski on suhteellisen helposti eliminoitavissa tarkastamalla kasvit ja huuhtelemalla sekä perkaamalla niiden juuristot hyvin.

Suosittelen siis pitämään silmät auki lenkkipoluilla. Saattaa näet olla, että tienreunasta löytyy jos jonkinlaista perennaa ilmaiseksi pihaan vietäväksi. Olisi kiva kuulla, jos joku teistä lukijoista on harrastanut joskus kasvidyykkausta. ; )

Tänäkin keväänä ja kesänä olen löytänyt puutarhani kukkapenkkeihin metsänreunasta tai ojanpientareelta mm. jalopähkämön, kulleron, isokonnantattaren, kurjenmiekan ja pikkusydämen.

isokonnantatar

pikkusydän

Viime kesänä löysin nappileinikin ojanpientareelta ja se on kukkinut viime ja tänä kesänä tosi runsaasti.

Nappileinikin runsasta kukintaa

Toivotan hyviä kasvilöytöjä, mikäli innostuit kasvidyykkauksesta. : )

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Blomqvistin taimistolla


Viime viikon sunnuntaina suuntasimme auton nokan kohti Pedersöreä ja Blomqvistin taimistoa. Netistä olin taimiston sivuja jo ahkerasti tutkaillut ja kovasti alkoi haluttamaan vierailla siellä, joten pakkohan siellä oli käväistä.

Taimisto oli siisti ja paljon mielenkiintoisia kasveja sisältävä. Koriste- ja marjapensas- sekä perennavalikoima oli runsas. Kauaa ei tarvinnut taimistolla kierrellä, kun jo huomasi sen, mihin taimisto on oikeasti keskittynyt, nimittäin erilaisiin hedelmäpuihin. Hedelmäpuiden valikoima, varsinkin erilaisten omenalajikkeiden määrä oli kyllä ihan omaa luokkaansa ja sisälsi paljon lähiseudun maatiaislajikkeita sekä minulle ihan tuntemattomia omenapuu-erikoisuuksia. Myös luumu- ja kirsikkapuiden valikoima oli runsas erikoislajikkeineen tavallisiin taimistoihin verrattuna. Hedelmäpuita en kuitenkaan ostanut, koska niiden määrä pihallani alkaa olla täynnä. Mutta tulevaisuudessa kyllä tiedän vinkata, jos joku haluaa hankkia hedelmäpuita/-puun ja valita "vähän" laajemmasta ja erikoisemmasta lajike-valikoimasta hedelmäpuut pihalleen.

Ainut miinuspuoli taimistolla taisi olla hieman tyyriit hinnat, koska valtaosa varsinkin puuvartisten kasvien taimista oli jo aika isokokoisia ja vuosia kasvatettuja, mikä vaikuttaa luonnollisesti hintoihin. Minä henkilökohtaisesti olisin kuitenkin mieluummin ostanut vähän pienempikokoisempia taimia ja edullisemmin. Varsinkin vähän erikoisemmissa ja tällöin vähän aremmissa kasveissa olisin halukas ostamaan pienempiä taimia edullisemmmin, näin olisi mukavampi kokeilla taimen viihtyvyyttä/kestävyyttä, eikä taimen mahdollinen kuolemakaan harmittaisi niin paljoa. Tosin nykyään taitavat ihmiset haluta "kerralla vaan komeaa" hinnasta välittämättä ja tähän tarpeeseenhan taimisto vastasi. Makuasioitahan nämä taimikoot ja -hinnat ovat...

Suosittelen käymään taimistolla, jos on kulkua Pedersööreen päin, vaikka kyllähän sinne kannattaa erikseenkin lähteä, ainakin jos asuu kohtuullisen matkan päässä. Taimiston hdelmäpuuvalikoima on kyllä vierailemisen arvoinen.

Kuvia taimistolta ei ole nyt tähän postaukseen kuin pari kännykällä otettua (ja kaiken lisäksi tuossa toisessa on sormi osaksi edessä...) ja nekin vain taimiston upeasta kasvihuoneesta, koska allekirjoittaneella oli paikan päällä vain kasvit mielessä eikä kuvaaminen. ; ) Katselkaa siis kuvia kasvihuoneesta ja näyttää tuolla sivussa jotain taimiakin näkyvän...


No, sitten ne ostokset, eli mitä löysin taimistolta. Mukaan tarttui komea mantsuriankärhö, kaksi upean tummalehtistä keijunkukkaa, kaksi valkomarjaisen mansikan tainta sekä komean kokoinen ja runsaasti kukkiva Norh blue -pensasmustikan taimi. Ja kaikki aika edullisesti, eli kaikki kasvit eivät olleet kuitenkaan taimistolla kovin kalliita.

Upean tummalehtinen keijunkukka

Valkomarjaisen mansikan taimissa oli ostettaessa jo kukkia.

North blue -pensasmustikassa oli jo runsaasti kukkia ja raakileita ostettaessa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Vuoden ensimmäinen marjasato ja pihan kukintaa


Kovin monesta kasvista ei saa vielä satoa tähän aikaan kesästä, varsinkaan marjakasveista. Yksi marjapensas kuitenkin on, josta saa satoa jo nyt, nimittäin marjasinikuusama. Marjasinikuusama istutettiin pihaamme varmaankin noin 9 vuotta sitten. Ensimmäisten vuosien jälkeen se on tuottanut aurinkoisella paikalla suht. runsaan sadon joka vuosi. Se marjat ovat pitkulaisen sinisiä sekä hieman mustikalta maistuvia pienellä happamuudella. Marjat pensaassa kypsyvät pikkuhiljaa, eivätkä kaikki kerrallaan. Yläpuolella kuvassa näkyykin tänään poimimani ensmmäiset kypsät marjasinikuusaman marjat.

Ainoana huonona puolena pensaassa (kuten monissa muissakin marjakasveissa) on se, että linnut ovat ainakin yhtä kiinnostuneita popsimaan sen marjoja kuin me ihmisetkin. Verkkoja en kuitenkaan lintu-uhrien pelossa halua laittaa, vaan tyydyn keräämään pensaasta satoa sen verran kuin linnuilta kerkeän. Marjoja poimiessa pensaasta on myös yksi hieman hankala juttu, nimittäin marjat sijaitsevat runsaan lehvästön alapuolella ja kypsät marjat näkee/pystyy poimimaan vain nostamalla samalla kuusaman roikottavia oksia. Muuten kasvi onkin terve, helppo ja kauniskasvuinenkin, joten suosittelen ehdottomasti tätä kasvia jokaiselle marjojen ystävälle, joka haluaa syödä omia marjoja jo ennen juhannusta.

Marjasinikuusaman kypsyvät marjat näkee vasta oksaa nostamalla.

Pensas on aika kauniskasvuinen; pyöreähkö ja pallomaisen muotoinen sinertävine lehtineen.
Se on myös aika isokokoinen noin 1,5m(=korkeus) x 2m(=leveys)

Karhunvatukka vasta kukkii, tosin hienoin kukin.

Ei taida kyllä kauaakaan mennä, kun pääsee myös maistelemaan ensimmäisiä kypsiä tomaatteja. Sen verran hyvin on alkaneet helmikuun lopussa kylvettyjen Hundreds&thousands-tomaattien raakileet punertaa.


Myös suklaakirsikkaan on tullut taas tänäkin vuonna hyvät raakileet, mutta vielä kertaakaan en ole sen marjoja päässyt maistamaan. Tämä johtuen siitä, että joka vuosi vähän ennen kuin sen kirsikat alkavat kypsyä, kirsikoihin alkaa tulla rusehtavia koloja tms. ja kirsikoiden kypsyminen loppuu sekä lopulta kirsikat pilaantuvat. Osaisiko joku teistä lukijoista kenties auttaa ja sanoa, mikä suklaakirsikkaani vaivaa ja miten tuo kirsikkojen vaurioituminen voitaisiin kenties estää?


Toinen ihmetyksen aihe on toisen vesimelonin taimeni lehtien lurpahtaminen, kuten kuvasta näkyy. En osaa ollenkaan ymmärtää mistä tuo voisi johtua, kun kuivuudesta taimi ei ole joutunut kärsimään ja kuitenkin taimen latva on vielä toistaiseksi ihan terhakka sekä toinen samassa ruukussa kasvava taimi on täysin (toistaiseksi ainakin ja toivottavasti jatkossakin) hyväkuntoinen. Osaisiko joku myös auttaa tähän ihmetyksen aiheeseeni ja kertoa mistä tuo lurpahdus voisi johtua?

 

Seuraavaksi "vähän" kuvia puutarhan tämän hetkisestä kukinnasta. Ensimmäisena aavikolla kukkiva suikerovihma.


Keltapäivänlilja on aloittanut runsaan kukinnan.



Kruunukärhö Propertius on kiva puolikerrottu kärhö.


Siperiankurjenmiekkojen ylväät varret.



Jättilaukoilla on terhakkaat pallot.




Ruohosipulilla on upean runsas kukinta.




Pionipenkissä on aloittanut kukintansa puutarhan ensimmäinen pioni.




Varastossa talvettamani pelargoniat ovat aloittaneet kirkkaan punaisen kukintansa.



Hyvää viikonloppua kaikille.